Etiopia, menneisyyden varjossa

Mitä teille tulee ensimmäisenä mieleen Etiopiasta? Varmaankin nälänhätä? Entä kuivuus? Nämä mielikuvat voi dumpata lähimmälle kaatopaikalle. Etiopia on edelleen maailman köyhimpien maiden joukossa, mutta tunnelma maassa on harvinaisen tulevaisuudentäyteinen.

Vuoden 2018 huhtikuussa pakkasin kamppeeni ja toteutin haaveeni lähteä oikeasti pitkälle reissulle, kohteeksi valikoitui Etiopia. Lennot oli varattu yhdelle, olin siis menossa yksin.

Kun saavuin Etiopian pääkaupunkiin, Addis Ababaan, oli jo yö. Keltanokan virhe, Afrikassa ollessa lento pitäisi ajoittaa aina niin, että olet perillä valoisan aikaan. Mitään ei sattunut mutta taksikuskit olivat valmiina pyytämään sairaita hintoja. Yli 10 minuutin soittelun jälkeen kuski löysi guesthousen ja pääsin vihdoin etenemään kentältä.

Pitkin Addis Ababan sileää ja tasaista päätietä löysimme vihdoin perille, ja katulamput loppuivat siihen. Niin loppui muuten päällystetty tiekin. Auton jouset ihme kyllä kestivät sen pomppimisen, mutta jäätävän kontrastin huomasi heti, kun siirryttiin pois päätieltä. Kaupallinen pääkaupunki, joka näytetään länsimaille, muuttui paikallisten kaupungiksi.

Edellispäivänä toinen reppuni ei suostunut seuraamaan minua, vaan päätti myöhästyä. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, jouduin hakemaan yöaikaan rinkan lentokentältä. Lentokenttävirkailijat eivät oikein puhuneet englantia, joten minut ohjattiin toiseen huoneeseen. Näytin heille jopa tositetta siitä, että reppuni on myöhässä. No ei siinä, toisesta huoneessa minut ohjattiin kolmanteen, ja siitä immigration-tiskille, jossa oli pitkä jono.

Tämän jälkeen työntekijät jotenkin käsittivät että olisin poistumassa maasta, ja he päättivät viisumini siihen. Pitkän korjailun jälkeen he kuitenkin peruivat sen, ja viisumin voimassaolo jatkui. Yhtään mustamaalaamatta maata tai työvoiman tasoa, näiden tilanteiden kannalta kannattaa olla aina skarppina, sen totesin ihan oman käden, tai repun kautta.

2 kuukauden aikana tuli tavattua monenlaista ihmistä, äärimmäisen mukavaa ja äärimmäisen, noh, ei-niin mukavaa, ja koin mm. noin 255 kilometrin päässä pääkaupungista olevan Shashamanen rastakylän, joka koostui pääosin Jamaikalta tulleista rastafareista, jotka palasivat pyhään maahansa, Etiopiaan.

Rastafarien vapahtaja, Etiopian viimeinen keisari avokätisesti antoi sen kylän rastafarien käyttöön, jossa he saisivat harjoittaa luonnonlääkintää ja chantata kaikessa rauhassa. Niin he tekevätkin ja pääsin jubailemaan heidän kanssaan asian tiimoilta. Koko kylä on heille kuin taivas maan päällä. Eräs Bobo-niminen rastamies totesikin että ”nyt voit sanoa vierailleesi taivaassa”.

Oletko kokenut reissatessasi jotain ikimuistoista, jonka haluat jakaa muiden kanssa? Jaa kokemuksesi täällä!