Jouluksi kotiin
Vaikka olen matkustellut ihan pikkulapsesta asti ja käynyt monessa eri maassa, on rakkain matkakohteistani aina vaan iki-ihana Kreikka. Sinne palaan aina uudestaan ja olen asunutkin siellä hetkittäin. Säheltävästä ja spontaanista luonteestani johtuen joudun matkoillani aika usein hassunhauskoihin tilanteisiin ja kommelluksista kompuroidaan nauraen seuraaviin kommeluksiin.
Kerran Thessalonikissa, Pohjois-Kreikassa ollessani, minun oli tarkoitus lähteä lentäen jouluksi kotiin. Olin hyvissä ajoin bussipysäkillä odottamassa joko bussia tai taksia, jolla pääsisin lentokentälle asti, joka sijaitsi noin 45 minuutin ajomatkan päässä. Seisoin kaverini kanssa pysäkillä ja odotin ja odotin, mutta ei elonmerkkiäkään bussista tai taksista. Yleensä niitä vilisi kokoajan vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella. Ensin vitsailtiin asiasta tyyliin ”no niin, onpas kreikkalaista, että juuri silloin kun eniten tarvitsee bussia niin kaikki on myöhässä ja hukassa”, mutta kun aikaa kului tarpeeksi alkoi vähän oikeasti huolestuttaa. Kello tikitti jo uhkaavasti eteenpäin ja lento lähestyi. Alettiin sitten miettimään että mistähän voisi paikalle soittaa taksin, että kyyti järjestyisi. Kysyttiin eräältä ohikulkevalta naiselta, että tietääkö hän numeroa taksikeskukseen, mutta hänpäs paljastikin iloisen yllätyksen, juuri sinä päivänä oli päivän kestävä TAKSI – JA BUSSILAKKO! Apua.
Siinä samaisella bussipysäkillä oli pysäköity pienenpieni auto, merkkiä en muista, mutta se oli sellainen ihan mini jossa on takaluukku noin postimerkin kokoinen. Autossa oli hätävilkut päällä ja Kreikassa se tarkoittaa, että ”olen hakemassa ruokaa tai tupakkaa tms. mutta tulen ihan just takaisin ja siirrän autoni pois tieltäsi, ole kärsivällinen”. No siinä pähkäillessäni eri vaihtoehtoja auton omistaja, suurinpiirtein samanikäinen mies kuin minäkin, tuli iso gyros kädessään takaisin ja hänellä oli kaksi muutakin kaveria mukanaan. Minä siinä englanniksi ja huonolla kreikallani sönkkäämään, että ”anteeksi onko teillä kiire, voisitteko viedä minut lentokentälle kun äiti odottaa minua jouluksi kotiin ja taksit ei kulje?”
Niin minun suurensuuri matkalaukkuni pakattiin pienenpieneen takaluukkuun, minä pääsin ahtautumaan takapenkille ja kaasu pohjassa lähdettiin matkaan. Minä vilkuilin kelloa vähän väliä ja paniikki kasvoi sisälläni, että me ei mitenkään ehditä ajoissa, mutta kuskin ystävälliset silmät vilkkuivat taustapeilissä ja hän ihan rauhallisesti totesi ettei mitään hätää, keritään kyllä. Pysähdyttiin tankkaamaankin ja gyroksetkin syötiin siinä matkan varrella. Kuski teki aivan ilmiömäisiä ohituksia moottoritiellä ja olo oli kuin Mission Impossible -elokuvan takaa-ajokohtauksessa 😀 Mutta me ehdittiin, herrasmiehinä kuski ja hänen kaverinsa kantoivat matkalaukkuni check in- tiskille saakka, minä yritin samalla tuputtaa heille seteliä kiitokseksi ja maksuksi kuskaamisestani, mutta sen sijaan vaihdettiinkin nopeasti numerot ja lupaukset että mennään kahville kun tulen takaisin Thessalonikiin. Niin myöhässä olin, että check in-tiskiä oltiin jo sulkemassa ja ihan armosta päästivät minut vielä läpi. Jouduin juoksemaan turvatarkastuksen läpi ja portille asti, mistä sain ”yksityisbussin” koneeseen, johon nousin ihan viimeisenä matkustajana. Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsin kotiin jouluksi ja arvatkaapas mitä? Kuskin ja minun ystävyys on säilynyt näihin päiviin asti, vaikka tapahtuneesta on jo 16 vuotta!!
Oletko kokenut reissatessasi jotain ikimuistoista, jonka haluat jakaa muiden kanssa? Jaa kokemuksesi täällä!