Inspiroidu matkasta! Matkakertomuksia #Matkastoori kisasta!

Saunomista Pohjois-Koreassa

Tositarina Pohjois-Korean reissulta. Olin reissulla Pjongjangissa ja yllättäen Yanggakdo -hotellin (mainostettiin 5 tähden hotellina) kylpyosastolla löytyi SAUNA! Eikä mikä tahansa sauna vaan kaiken lisäksi HARVIAN kiukaalla! Noh, menin löylyihin, mutta en löytänyt mistään löylykippoa. Samaan aikaan lauteille istui venäläinen saunoja ja koska myös venäjällä on saunakulttuuria, yhdessä ihmettelimme miten saamme löylyt? Viimein astelin suihkun puolelle, josta löysin kauhan ja kipon. Täytin sen vedellä ja heitettiinkin kunnon löylyt. Ei kuitenkaan mennyt aikaakaan kun saunan ovi avautui ja sisään asteli raivopäinen pohjoiskorealainen mies musta puku päällään ja solmio kaulassaan. Hän osoitteli kiuasta ja huuusi koreaksi – emme ymmärtäneet sanaakaan – jolloin vain levittelimme ihmeissämme käsiämme. Mies poistui, mutta ei mennyt aikaakaan kun saunaan asteli miehen kanssa oma oppaani ja tulkkini Miss Kim punaisessa jakkupuvussaan. Siinä munasillamme seurasimme näytelmää äimistyneinä, kunnes Miss Kim tulkkasi miehen hörinöitä: ”Suuri vaara! Hotelli pimenee! Sähköt katkeavat! Blackout!” Ettekö näe kiuaskivien alla olevia hehkuvia SÄHKÖJOHTOJA!” Rupesimme venäläisen kanssa nauramaan, kunnes sanoin: ”Tulen Suomesta. Ja mitä kiukaassa lukee? Made In Finland! Tiedän siis miten kiuasta käytetään. Kyllä vettä pitää heittää kiukaalle!” Opas kiivastui: ”Ei missään nimessä”, ja nappasi vesisaavin mukaansa. Kun pöly hukan laskeutui, kävin hakemassa saavin takaisin ja heitimme kaiken veden kerralla. Tämä johti siihen, että saimme pysyvän porttikiellon saunaosastolle sekä kirjallisen varoituksen hotellin johtajalta. Hotellin respassa on telefaxi. Tässä olisikin hyvä idea Harvialle lähettää sinne kiukaan käyttöohjeet…

Häämatka Pohjois-Norjassa

Olimme häämätkalla Pohjois-Norjassa, Lyngen-vuonolla juhannuksena lähes 30 vuotta sitten. Kokemattomina matkalaisina ihmettelimme, miten kuiva vuono oli: vain hiekkaa ja lätäköitä satojen metrien päähän rannasta. Illalla mietimme sopivaa teltan paikkaa. Suunnittelimme laittaa pikku telttamme mahdollisimman lähelle vesirajaa, mutta päädyimme pystyttämään sen pienelle hiekkatörmälle. Onneksi. Yöllä kahden maissa heräsimne aaltojen loiskuntaan. Ihmettelimme, miten täällä voi olla aaltoja, kun vuono on aivan kuivunut. Kurkistimme teltan ovesta vuonolle ja ihme oli tapahtunut: vuono oli täynnä vettä ja olimme kuin olimmekin pystyttäneet telttamme vesirajaan. Vesi oli noin metrin päässä teltastamme. Onneksi emme pystyttäneet telttaa aikomaamme paikkaan, koska olisi ollut märkä herätys ja pakokauhu veden peittämänä keskellä vuonoa. Kukaan ei kertonut, että siellä on vuorovesi-ilmiö. Paljon muutakin tapahtui samalla matkalla, kuten meriharakoiden äkäinen hyökkäys; olimme kävelyretkellä niiden pesimäalueella sekä auringonpistos väärien vaatevalintojen takia. Luulimme matkaavamme arktiselle vyöhykkeelle ja otimme talvivaatteita, kuten villapipon, mutta ulkona oli 30 asteen helle ja mitä ihanin auringonpaiste, jota tehosti säteiden heijastuminen jäätiköltä. Matka on saanut sijansa ikimuistoisten, mutta onnellisten matkojeni aarrearkusta.

Apinoita Gibralltarilla

Olimme parikymmentä vuotta sitten koko perheen kanssa Espanjassa, jossa vanhemmillani oli asunto. Lähdimme käymään Gibraltarissa. Menimme taksin kyydillä ylös vuoren”huipulle”, sinne missä ovat ne Euroopan ainoat villit apinat. Apinat on opetettu/opetelleet kerjäämään ruokaa turisteilta. Eräällä apinaäidillä oli poikanen mukana. Poikanen hyppäsi suoraan noin kymmenvuotiaan tyttäremme syliin. Tyttömme silmät loistivat, hän oli ihan onnessaan, elävä pehmolelu sylissään. Äitiapinapa ei tästä pitänyt yhtään. Ensin se huusi vähän aikaa ja sitten yhtäkkiä hyppäsi tyttäremme käsivarteen ja puri, puri niin että verta tuli ja vei poikasensa mennessään. Tyttäremme parahti kauheaan itkuun ja me olimme kauhuissamme. Onneksi taksin kuljettajamme oli nähnyt tapauksen. Hän lähti juosten viemään tyttöämme taksiin ja me hyppäsimme mukaan. Hän kuljetti meidät sairaalaan, jossa tyttärellemme annettiin jäykkäkouristuspiikki, haava sidottiin ja muutenkin hyvin hoidettiin. Apinoita moitittiin, että tällaista sattuu usein. Eipä jäänyt kivaa muistoa Gibban apinoista meidän tytölle.

Vuosi 85 Kossilla

Vuosi 85 ja kuuma kesä kossilla Kosilla… Häämatka… Kuuma häämatka 22 vuotiaana ja myös eka etelänmatka elokuun kuumaalle Kos saarelle Kreikkaan. Eka päivä rannalla ja hyvä Nick Carter kirja kädessä. Morsian huomautti, et pitäiskö sut rasvata? No eihän vaalea suomipoika parissa tunnissa mahallaan lukiessaan pala. No illalla suihkussa kevyet vesipisaratkin teki kutaa selälle/reisille ja yö tuli nukuttua alasti ilman peittoa mahallaan hyvin selkä/reidet after sunilla voideltuna. Seuraavana päivänä hikiselle kuumalle pyöräilyretkelle ja jalassa mustat farkut, kun reidet ei kestäny enää aurinkoa. Illalla kreikkalaiseen tervetuloa iltaan. Tuore vaimo varoitteli ”porukkaa on niin paljon et salaatit on seisonu liian pitkään elokuun helteessä…” No eipä suomipoika taaskaan uskonu, ku muutkin otti viiniä ja salaattia… No seuraavana yönä heräsin hikisenä 40 kuumeessa siihen et oksettaa. Pääsin kuumissaan kylppäriin ja vietin tunnin pöntöllä ja yhtaikaa pesualtaalla… pitkäkestoinen tyhjennys molemmista päistä… No sitten useamman kilon kevyempänä vieläkin kuumana älysin kylpyammeen… tulppa kiinni ja viileä suihku helpottamaan tuskan hikeä… Nukahdin ja morsian heräsi, kun vesi valui häävuoteen ympärille. Onneksi en hukkunut ammeeseen. Tokkurassa kuivailtiin pyyheliinoilla lattioita tai tuore vaimo niitä ”lattioita pesi”… itse hoipertelin kohti häävuodetta ja samalla pudotin litran lasisen jaffapullon lattiaan – ehkäpä lasinsirut tuo onnea heh heh… Heräsin tunnin päästä, kun tohtori tuli hikeä otsastaan pyyhkien iskemään jumalattoman piikin kankkuun ja totesi et on koko yön käyny piikittämässä suomalaisia. Loppu loman fiksuna salaattia varonut vaimoni otti aurinkoa ja uiskenteli altaassa. Minä kalpeana ja kipeänä vaatteet päällä kaivoin jostain hotellin varastosta patjan ja hinasin patjan uima-altaan viileään varjoon pusikkoon. Paluulennon vietin Finnairin wc:ssä tavallista suomalaista kalpeampana. Seuraavat kaksi viikkoa olin tekusta sairaslomalla. Salmonellaa ei löytyny, mutta olihan kevyt olo ;-)) Lomalta & häämatkalta on kiva palata kotiin koulunpenkille ;-)) Ps. Ehkä pitäisi mennä toisenkin kerran Kos saarelle ja paremmalla onnella…

”Sairaan hieno” irokeesihattu Kanarialla

Vanhempani, erityisesti Isäni on mieleenpainuvinta matkaseuraa, sillä he keksivät aina jotakin älytöntä, etteivät väkinäiset perhelomat olleet keskenkasvuiselle teinille tylsiä. Paras muisto on varmasti se, kun Isäni halusi lähteä hieman juhlimaan Kanarialla jouluaattoa edeltävänä iltana, ja päätyi vaihtamaan reppunsa ”sairaan hienoon” irokeesihattuun joka maksoiin 3 euroa. Jouluaaton vietimme poliisiasemalla miettien miten pääsemme takaisin Suomeen ilman passeja, rahaa sekä muuta repun sisältämää omaisuutta. Isä istui poliisiasemalla silti ylpeänä kyseinen irokeesihattu päässään, enkä ole äidin huudosta huolimatta nauranut milloinkaan niin paljoa.

Vieraita miehiä Phuketissa

Olimme perhelomalla Thaimaan Phuketissa, tarkemmin Karonin rannalla. Matkalla mukana oli perheestäni sisko, äiti, mummo ja täti, poikakaverini ja minä. Ostimme siskon ja poikakaverin kanssa kaljapäissämme aidon näköisiä naamaraita banglalta kotiinviemisiksi. Seuraavana iltana keksimme huijata tätiämme aasialaisen miehen näköisen naamarin avulla. Lavastimme siskoni ja mummon huoneeseen aasialaiset miehen nukkumaan peiton alle ja laitoimme hänelle päälaelle hiukset siskoni hiuslisäkkeistä. Sitten menimme porukalla viereiseen tätini huoneeseen terasille chillailemaan ja juomaan paikallista bisseä. Hetken rupateltuamme houkuttelimme tädinkin hakemaan itselleen juoman aasialaisen miehen valloittamasta hotellihuoneesta. Kun huoneeseen meni sisälle, sai valot päälle oven vierestä vain eteiseen, sitten piti ottaa muutama askel jääkaapille ja jääkaapilta näki sivusilmällä huoneen sängyt. Saimme kyllä moneksi illaksi reissulla, ja sen jälkeenkin naurun aihetta, kun erittäin kovaääninen pohjois-karjalainen tätini äkkäsi ”miehen nukkumassa” siskoni sängyssä ja alkoi huutaa hädissään ja rymisteli ulos huoneesta.

Jääharkkoja Vietnamissa

Vietnamilaisessa pikkuhotellissa asuessamme sen henkilökunta keksi tosi mukavan tavan viihdyttää 10 ja 11-vuotiaita poikiemmen. Heidän uidessaan hotellin uima-altaassa henkilökunta toi altaaseen ilmeisesti kylmäkellarissa käytettäviä valtavia jääharkkoja. Ne olivat noin metrin pituisia ja pitkiltä sivuiltaan 30cm paksuja palikoita (siis 100x30x30cm). Kun niitä käsitteli vedessä, ne tuntuivat ihan painottomilta, joten pikkupojatkin saivat niillä leikittyä helposti. Voisi kuvitella että niin isot jäämöhkäleet kestäisivät kauan uima-altaan lämpimässä vedessäkin. Koitimme arvailla miten pitkään menisi niiden katoamiseen. Arvatkaapa itse? Meidän arviomme menivät aika lailla pieleen ja olivat pahasti yläkanttiin. Ne nimittäin sulivat aina noin kymmenessä minuutissa. Sen kymmenen minuutin aikana niistä kyllä sitten tuli aikamoisia jäätaideteoksia, jokaisesta vähän erilaisia ja koko ajan muuttuvia. Vaikka uima-allas ei ollut iso, me emme huomanneet että jääharkoilla ollut minkäänlaista vaikutusta veden lämpimyyteen.

Tulva Kanariansaarilla

Olimme koko perheen voimin Kanariansaarilla. Ilmat olivat ihanat, ja hotelli mahtava,kaksikerroksinen. Kävimme ratsastamassa aamulla hevosien kanssa. Hotellille saavuttua. Alkoi sataa. Ja yhtä äkkiä tulikin kaatamalla vettä taivaalta. Hotellilla oli tylsää kun oli märkää. Huomasimme että autotien toisella puolella vuorelta päin alkoi valumaan ihan hirveesti mutaa ja vettä. Joka valui hiljalleen koko hotellin läpi. Alakerran lattialla oli pohkeisiin asti vettä ja virta kova. Autot teillä valuivat veden voimasta toisia päin. Jännitystä toiseksi viimeiseen päivään. Saimme toiselta hotellilta ilmaitset huoneet viimiseksi yöksi. Ja omasta hotellilta omistaja auttoi kantamaan laukkujamme. Saimme tosin aika vihaiset ilmeet kun kuljille kuraset kengät jaloissa hienossa hotellissa. Mutta oli kivaa ja jäi kiva muisto.

Yllätystapaaminen Turkissa

Toukokuussa 2015 lähdimme perheemme kanssa äkkilähdöllä Turkin lämpöön. Emme olleet puhununeet matkasta kenellekkään, joten kukaan ei myöskään tiennyt missä olimme. Heräsimme seuraavana aamuna ja menimme hotellin aamiaiselle, joka kuului osana pakettiin. Hetken kuluttua kuulin jonkun sanovan nimeni, mutta ajattelin että varmaan joku saman niminen henkilö oli jossain lähistöllä. Nimi kuitenkin sanottiin uudestaan ja nyt paljon lähempänä. Käännyin ja huomasin oman sikoni perheineen seisovan vieressäni. En voinut uskoa silmiäni, että sisko jota en ollut yli vuoteen nähnyt seisoi siinä perheensä kanssa. Mietin kuinka pieni maailma voikaan olla. Eri lentoyhtiö, eri matkan tarjoaja ja eri paikkakunnat missä asumme. Minä Kuopiossa ja siskoni Kokkolassa. Siskoni perheineen olivat lentäneet Kokkolasta ja minä Helsingistä. Samaan ajankohtaan, samaan kaupunkiin ja samaan hotelliin. Loppu matka sujuikin ihanasti yhdessäolon merkeissä ja auringosta nauttiessa. Joksikin osa ajasta meni kyllä sairaalassa. Avopuolisoni oli raskaana ja sai jonkun mahataudin ruuasta ja joutui nesteytykseen. Uskoakseni tällainen yhteensattuma on pienempi kuin lottovoiton mahdollisuus. No nyt ehkä lotossa voiton mahdollisuudet ovat menneet, mutta muisto matkasta rakkaan siskoni seurassa on arvokkaampi kuin voittot lotossa yhteensä.

Liity Matkamessujen messuklubiin, jotta saat tarjouksia ja tietoa matkoista – ehkä seuraavia matkakertomuksia tulee sinulta?