Eeva Simola:
Seikkaillen Skotlannissa

Tekstin on kirjoittanut Eeva Simola.

Lähditpä reissuun yksin, kaksin, lasten, useamman sukupolven tai ystäväporukan kanssa, Skotlanti on kuin luotu liikkumiseen. Liikuntatarjonnan skaala ulottuu verkkaisen makustelevasta kaupunkikävelystä pääkaupunki Edinburghin komeilla kaduilla ja leikkipuistokäynneistä aina Himalajan-valloituksen harjoitteluun Skye-saaren jyrkimmillä huipuilla.

Skotlannin-matkaajan yksi keskeinen liikkumisväline on oma jalkapari. Kävellen saat irti enemmän, kun vauhti on omasi ja näet ja kuulet. Ja voit pysähtyä halutessasi.

Pakkaa mukaan kahdet taipuisa- mutta tukevapohjaiset matalakantaiset kengät. Nilkkurit, varsilenkkarit tai vaelluskengät antavat tukea vanhoilla mukulakivisillä tai muuten epätasaisilla kaduilla ja poluilla.

Toinen juttu on pukeutuminen. Vaatekerroksia, sateen ja tuulen pitävää kannattaa olla kaikilla mukana.

Näin varustettuna voit astua nauttimaan kiehtovasta Skotlannista hymyssä suin:

Samoile Edinburghin keskiaikaisen vanhankaupungin (Old Town) kaduilla ja kujilla. Kujat lähtevät pääkatu Royal Milelta. Löydä linnan puoleisesta päästä kujat ja reitti puistoon. Levähdä ennen kuin ylität vilkkaan Princes Streetin.

Kun näet tuntureita taustalla, olet suuntaamassa 1700-luvulla perustetun New Townin puolelle, toisella tapaa eleganttiin pääkaupunkiin. Koe sen polveilevat pyöreät ja kaarevat kadut niitä reunustavine palatsimaisine taloriveineen puistoineen. Liity paikallisten hölkkääjien ja koiranulkoiluttajien ja matkailijoiden porukkaan Water of Leithin jokivarsireitillä. Tai lähde kävellen Union-kanaalin vartta kohti Glasgow’ta. Tuskin kävelet sinne asti, mutta ajatus kutkuttaa. Joka sää on ulkoilusää – se on pukeutumis- ja asennoitumiskysymys.

Edinburghissakin voit kokea valtameren läheisyyden kulkemalla Portobellon kaupunginosan pitkää hiekkarantaa tai tehdä kuten paikalliset ympäri vuoden: käyttää hiekkarantaa pallopeleihin lasten kanssa, kävelyyn, istuskeluun tai horisonttiin tuijotteluun.

Edinburghissa voit myös ostaa lipun opastetulle teemakävelylle. Teemoja riittää kauhusta ja kummituksista kirjallisuuteen ja arkkitehtuuriin.

Skotlannissa on yli 3000 kilometriä polkuja 29 hoidetulla vaellusreitillä. Reiteistä on esitteitä, oppaita ja nettiaineistoa yltäkylläinen määrä. On muistettava, ettei netti aina toimi maastossa. Kartta kännykässä ei ole muutenkaan luotettava ainoana suunnistusapuvälineenä.Patikkapolkuja on eri tasoisia. Tunnetuimpia on haastava West Highland Way. Tasaisen maan tallaajalle sopii järvenrantoja seuraava Great Glen Way tunturien ja vuorten välissä. Suosittu on myös Fife Coastal Path. Se kulkee ruohikkoista rantapolkua historiallisesta kylästä ja kaupungista toiseen.

Lounais-Skotlannissa on myös reittejä: Gallowayssä voit vaeltaa Pimeän taivaan puiston alueella. Lähistöltä lähtevä Whithorn Way kulkee Whithornin ikivanhasta luostarista Glasgow’n keskiaikaiselle katedraalille. Toista tuhatta vuotta sitten piktien uskonpuhdistaja Ninian ja myöhemmin pyhiinvaeltajat kulkivat  samaa reittiä, nyt sen voit patikoida tai pyöräillä. Edinburghin eteläpuolella polveileva St Cuthbert’s Way tutustuttaa alueen kirkkoihin ja päättyy Lindisfarnen luostarisaarelle. Todellinen maraton on Southern Upland Way, 340 km, lounaisrannikolta itärannikolle. Reittiin suositellaan varattavaksi 16 päivää; sillä on 80 yli 600-metristä lakea.

Tuntuu jotenkin juurevalta nousta pyörän selkään Skotlannissa. Voit pyöräillä polkupyörämuseoon Drumlanrigin linnaan. Pedaalillisen polkupyörän keksi seppä Kirkpatrick Macmillan Dumfries and Gallowayn alueella 1839. Ilmatäytteisen polkupyörän renkaan keksijähän oli skotlantilainen John Boyd Dunlop (1888). Hänen juurilleen voit vaikka pyöräillä. Dunlop ei muuten tiennyt, että skotti Robert Thomson oli patentoinut vulkanisoidun hevoskärryn pyörän jo 1848.

Pyöräilyretkiä järjestävät firmat suosivat lounaista Skotlantia, Dumfries and Gallowayn aluetta. Tiet ovat hiljaisia, eivätkä mäet ja vuoret haasta ihan samalla tapaa kuin vuoristoisemmassa Skotlannissa. Luonto on lempeää ja kaunista. Atlantti vilkkuu paikoin mukavasti. Toisaalta huhtikuinen pyöräretki vilja-aitassa Fifessa risteilevillä pikkuteillä, keltaisenaan kukkivien rapsipeltojen lomassa on myös jäänyt lähtemättömästi mieleeni.

Colonsayn saarella ensikertalainen talutti pyörää jonkun alamäen, kun jarrupalat eivät tuntuneet oikein pitävän. Saarelta toiselle vaihdat autolautalla. Tarkista aikataulut.

Skotlantia ympäröivät meret kolmelta suunnalta, ja sää vaihtuu usein niin saarilla kuin Manner-Skotlannissakin. Aivan tyyniäkin päiviä on. Ja paljon hyviä pyöräilypäiviä.

No, modernin kanootin kehittäjäkin oli skotlantilainen. John McGregor toimi Lontoossa lakimiehenä. Varakas mies saattoi meloskella niin pitkin Skotlannin jokia, järviä ja rannikkoa kuin ulottaa melontaretkensä Itämerelle, Euroopan joille, Jordanjoelle ja Niilille saakka. Retkien myötä kokemus kasvoi ja purjekanootti kehittyi edelleen. Ensimmäinen melontakerho perustettiin Skotlantiin 1873. Melonta ei todella ollut jokamiehen laji, kuten eivät muutkaan noita aikoja alkunsa saaneet seikkailulajit.

Kajakilla tai kanootilla pääset näkemään lintuja, hylkeitä, saukkoja ja muuta vesielämää läheltä. Ja upeita rantoja. Kokemattomille on järjestettyjä retkiä. Ja kokeneen merkki on, ettei hän lähde yksin. Melontapaikkoja: Arranin saaren edustalla Lamlash Bay ja Whiting Bay. Jälkimmäisellä pidä silmäsi auki, ettet kopsauta keulaa jättiläishaihin, joka käy siellä syömässä planktonia. Invernessistä Fort Williamiin kulkee Caledonian Canal, järviketju kahden vuonon välissä. Suurin ja syvin reitille osuva järvi on Loch Ness. Hirviöt sikseen. Kokemuksesta tiedän, että Loch Ness kannattaa meloa lounaasta koilliseen. Siltikin tuulen nostattama aallokko saattaa nousta sellaiseksi, että purjeveneilijät hakeutuvat suojaan ensin ja kokeneet melojat seuraavaksi.

Jos törmäät skotlantilaiseen, joka puhuu jotain outoja laukkujuttuja, hän saattaa olla Munro Bagger. Toisin sanoen hänen tavoitteensa on käydä niin monen Munroihin lukeutuvan vuoren huipulla kuin ehtii. Nimi tulee nämä vuoret kartoittaneelta mieheltä. Jos kaikki Munrot mielii valloittaa, niin kannattaa aloittaa nuorena: Yli 914,4-metrisiä lakia on lähes 300!

Matalammatkin tunturit ja mäet on tarkkaan luokiteltu. Ja niitähän Skotlannissa riittää. Yhteistä meille ja ainakin Juhani Ahon ajan suomalaisille on, että haluamme kavuta ylös ja katsoa ympärillemme. -Olisipa Aho päässyt Skotlantiin! Skotlannissa niin boulderointi kuin vuorikiipeily köysin ja ilman ovat suosittuja harrastuksia. Kannattaa googlailla skotlantilaisia alan järjestöjen nettisivuja ja etsiä sieltä sopivia reittejä ja rinteitä. Ehkä myös ottaa suoraan yhteyttä.

Mutta en malta olla lisäämättä: Euroopan tiettävästi suurin sisäkiipeilypaikka, EICA eli Edinburgh International Climbing Arena löytyy Edinburghin lentokentän ja M8-moottoritien eteläpuolelta. Perille pääsette bussilla, eikä lentokentälle vievä raitiovaunukaan jää kauas. Pienempiäkin sisäkiipeilypaikkoja löytyy.

Edinburghissa ja eri paikkakunnilla on lapsille monipuolisia leikkipuistoja. Go Ape -tyylisiä seikkailupuistoja huimaavine köysiratoineen näin Skotlannissa jo kauan ennen kuin ne rantautuivat Suomeen.

Ja paras viimeiseksi: kävelyreittejä luonnossa on myös liikuntarajoitteisille, pyörätuoleilla tai lastenvaunujen kanssa liikkuville.

Skotlanti on myös lintuharrastajan paratiisi. Esimerkiksi Bass Rockilla aivan Edinburghin edustalla pesii valtava suulayhdyskunta. Voit hyvällä tuurilla päästä veneretkelle sitä ihmettelemään. Sen näet myös monitoreista North Berwickin lintukeskuksesta (Scottish Seabird Centre) käsin. Yksin Dumfriesin rannikolla on kolme kuulua lintukosteikkoa: Mersehead, Wigtownin lahti ja Caerlaverock.

Islayn saarella on lintujen suojeluyhdistys RSPB:n lintukeskus. Siellä ja naapurisaari Oronsaylla yhdistys hoitaa maatiloja, joilla viljellään linnuille maistuvia kasveja. Fiksuja ja filmaattisia lunneja pääset tarkkailemaan esimerkiksi Orkneyn saariryhmään kuuluvalla Hoyn saarella. Tai Shetlandsaarten eteläkärjessä RSPB:n tutkimusasemalla Sumburgh Headin majakan kupeella. Lintulajeja löytyy kaikkiaan 535, joista luonnonvaraisia 526.

Matkailu on yksi Skotlannin merkittävistä tulolähteistä. Niinpä majoitusta löytyy erilaisiin tarpeisiin hotellista telttaan ja maalattiaiseen entiseen paimensuojaan (bothy). Suosittuja ovat yksityisten pitämät B&B:t eli aamiaismajoitukset. Glamping eli glamorous camping ja tähtien ja Linnunradan seurantaan tehdyt lasimajat maisemassa ovat myös mahdollisia. Voit vuokrata seurueellesi linnankin määräajaksi. Mitä suurempi seurue ja pienempi linna, sen edullisempaa se on.

Liikkua voi hyvin monella tapaa. Lajille kuin lajille löytyy paikkansa neulontapuikkojen heilutuksesta ja golfista historiallisiin linnoihin ja kansainvälisesti kuuluisiin puutarhoihin tutustumiseen. Skotlannissa on yhä noin 1500 linnaa, mutta niitä arvellaan olleen tuplasti. Kävelyä on sekin, kun linnan sisältä kiertää. Linnan puutarhaan tutustuminen tuo toisen mokoman. Skotlannissa on myös useita kansainvälisesti merkittäviä kasvitieteellisiä puutarhoja.

Lue lisää Tripsteri Skotlanti -kirjastani, tai etsi avainsanoin netistä.

Jos sää on sellainen, ettet sekaan mahdu, se on viesti: Pysähdy, lepää sisällä, kutvehdi kahvilassa – tai etsiydy Tarinataloon, elokuviin, teatteriin tai konserttiin. Tai uppoudu kuljeskelemaan johonkin mainioon museoon, joista julkiset ovat ilmaisia. Museoita Skotlannissa riittää. Ja ne osaavat temmata mukaansa niin lapsi- kuin aikuiskävijänsäkin.

Kirjoittaja: Eeva Simola